💖Matkalla kotiin💖

Gate C10

Tältä portilta lähtee lentoni Amsterdamista kohti Helsinkiä. Kello on nyt 11:42 ja herätys soi tänä aamuna klo 3:20, jo tässä vaiheessa päivä tuntuu raskaalta ja kotiin on vielä matkaa.

Nyt kuitenkin haluan kertoa siitä mitä tein viimeisellä Malta-viikolla. 

Sunnuntai 29.10

Lähdin kahden kämppäkaverini kanssa kohti Golden beachia. Päivä oikealla hiekkarannalla tuli todella tarpeeseen ja voin sanoa, että kaunistahan siellä oli. Siihen mennessä olin nähnyt Maltalla vain merta ja kivikkoa. Hiekkaranta oli breathtaking. Jos olisi ollut vähemmän tuulta ja pilviä, niin päivä olisi ollut täydellinen. Mutta turhat valitukset sivuttaen sunnuntai oli upea päivä.

Maanantai 30.10

Päivä oli niin tavallinen kuin voi olla. Menin töihin ja hoidin hommani ripeästi ja vastuullisesti. Juuri kun kello oli lähenemässä viittä, veitsi lipesi ja peukalohan siinä aukesi. Ensin ajattelin, että ei tässä mitään. Laitetaan sormi pakettiin, ja mä jatkan hommia. Veren tulon hidastumisen jälkeen tein head chefin kanssa kuitenkin arvion, että haava on sen verran syvä, että se pitää käydä näyttämässä klinikalla. 

Se että head chef lähti itse viemään minua klinikalle, oli erittäin positiivinen yllätys. Ajettiin sinne ja sain hoitajalta diagnoosin, että en onneksi tarvitse tikkejä, mutta viikon sormea pitää paketissa pitää. Sitten mun viimeinen työharjoittelu päättyi siihen. Vielä olisi ollut kaksi päivää jäljellä, mutta eipä sille mitään pystynyt tekemään. Kävin viikon varrella työpaikallani hakemassa loppuarvion ja tietenkin syömässä.

Loppuviikko menikin sitte peukaloa varoessa ja lähtöä suunntellessa. Vimeinen käynti koululla ja tavaroiden järjestely vei oman aikansa. Nyt oli oikea aika lähteä takaisin kotiin😇

THE END

Loppuarviossa sain kehuja työskentelystäni paineen alla, sain myös kehuja kehityksestäni matkan varrella ja yksi asia missä oli parantamisen, varaa oli veitsen käyttö. Ja nyt kun kirjoitan täällä lentokentällä yksi sormi paketissa, en sano siitä kommentista sen enempää. Viimeiset sanat upealta head chefiltä oli, että jos kotimaasta ei töitä löydy niin Maltalta kyllä löytyy. En olisi parempaa loppuarviota voinut toivoa.

Joten näin yhteenvetona Maltan reissu oli unohtumaton reissu. Niin ylä- kuin alamäkiä. Jos nyt saisin päättää, lähtisinkö uudestaan niin en näe syytä miksi ei.  Nyt kun seuraava päämäärä tästä pisteestä on Suomi, en voisi olla iloisempi. Ajatus siitä, että seuraava yö vietetään omassa sängyssä, on tietyssä mielessä lohduttava.

Jos siellä joku lukee tätä ja miettii kv-vaihtoa, niin suosittelen lämpimästi. Tämä oli ainutkertainen kokemus ja tietyssä mielessä kasvatti minua valtavasti. Yksin matkustaminen ja asuminen vieraassa maassa ovat semmoisia asioita, jotka vaativat sitä tietynlaista rohkeutta ja jos sitä löytyy niin maailmalle vaan.